Ensimmäisen kauden valtuutettuna olen ihmetellyt toimintaa, jolla ensi vuoden talousarvio on syntynyt. Minkäänlaista ja varsinkaan rakentavaa keskustelua ei ole avoimesti käyty.
Ilmeisesti hallitus tai joku muu ryhmä on kaikessa hiljaisuudessa asioista sopinut. Euran seminaarissakaan ei syntynyt keskustelua, vaikka luulin sen olevan matkan tarkoitus.
Odotin jo tuolloin kuulevani valtaapitävien puolueiden näkemyksiä tulevaisuudesta. Ryhmätyössä oman ryhmäni jäsenet eivät myöskään olleet halukkaita kuulemaan vihreitä ajatuksia. Pelätäänkö täällä mahdollisesti sopusointuisan ilmapiirin kärsivän keskustelusta? Vai onko kyse valtuuston puheenjohtajan alkupuheen kevennyksessä toteamasta asiasta?
Olen ollut mukana hyväksymässä kasvatus- ja opetustoimen ensi vuoden talousarvioesitystä. Tuossa kokouksessa olen tehnyt päätöksen niiden tietojen pohjalta, jotka lautakunnalle tuolloin on esitetty.
Epäilin jo tuolloin, onko talousarvio realistinen, mutta tuolloin kerrottiin, että keväällä on mahdollista tehdä vielä lisätalousarvio. Vasta myöhemmin olen kuullut, että talousarvion toteutuminen edellyttää koko henkilökunnan palkattomia vapaita, jopa 5 päivän ajan / henkilö. Myöhemmin olen saanut myös tiedon, että todennäköisesti lisätalousarvion vaatimat seikat eivät edes tulisi täyttymään ainakaan kasvatus- ja opetuspuolella.
Nyt talousarvio näyttää haaveilulta. Eikö hallitus halua nähdä tosiasioita? Miksi talousarviota edes tehdään, jos sen tiedetään olevan epärealistinen?
Henkilökunnalta ei ilmeisesti ole edes tiedusteltu ennakkoon halukkuutta palkattomiin vapaisiin. Mitä sitten, jos henkilökunta ei näitä vapaita ryhdy vapaaehtoisesti pitämään? Tehdäänkö säästöt silloin lomatuksina?
Olivat säästöt vapaaehtoisia palkattomia vapaita tai lomatuksia, kovimman hinnan tulevat taas maksamaan lapset. Onko varma, että varhaiskasvatuksen lasten ja henkilöstön välinen suhdeluku ei ylity, jos osa hoitajista on säästövapailla? Jos kesäkaudella hoitoa tarvitsevien lasten määrä laskee riittävästi, saattaa ylimääräiset lomat onnistua vaarantamatta lasten oikeuksia tai rikkomatta lakia. Mutta onko se varma?
Entä miten peruskoulussa voidaan pitää opettajien säästövapaita ilman, että lasten oikeudet kärsivät? Useampi vapaa opettajan virka on edelleen täyttämättä säästösyistä. Erityisesti alakoulujen luokkakoot ovat jo nyt hyvin isoja. Mitä silloin tapahtuu, kun osa opettajista on säästövapailla? Syntyykö töihin jääville opettajille yli 50 oppilaan ryhmiä tuolloin?
Siis ollaanko taas tekemässä samat virheet, kuin viime laman aikaan? Kasvatus- ja opetustoimen säästöt voisi vielä ymmärtää, jos kaupunkimme muille alueille olisi myöskin tehty rajuja leikkauksia, mutta taas säästöt painottuvat lapsiin, kuten muinakin vuosina.
On turha vedota rahan puutteeseen, kun samanaikaisesti rahaa käytetään moneen vähemmän tärkeään asiaan. Kyse on arvoista ja valinnoista. Mitä me pidämme tärkeänä. Kyse on myös ennaltaehkäisystä ja järkevästä talouden hoidosta. Lasten ja lapsiperheiden peruspalveluista säästäminen lisää korjaavien palveluiden tarvetta tulevaisuudessa. Kaikki tietävät tämän jo viime lamasta. Mutta nyt tämä seikka on talousarvion laadinnassa sivuutettu. Kun lasten oikeuksista laadukkaaseen perusopetukseen säästetään, siitä maksetaan kova hinta taloudellisesti ja inhimillisesti.
Karkkilan Vihreiden valtuustoryhmä ei hyväksy opetustoimen henkilöstömäärärahoista säästämistä, sillä pitkällä aikavälillä se ei ole myöskään taloudellisesti kannattavaa.
(Karkkilan Vihreiden ryhmäpuheenvuoro Karkkilan kaupunginvaltuustossa 14.12.2009)
